Uudet työntekemisen muodot

Globalisaation ja valtioiden vanhojen kansallisten identiteettien ja rajojen hämärtyessä, tai tarkemminkin rajojen kaatuessa ja ihmsten radikaalin siirtymisen kohti globaalia kyberkanslaisuutta, tänä aikana syntyy uusia ja uusia työn tekemisen muotoja. Ihmiset kautta maailman kokoontuvat tietoverkkojen välityksellä niin jakamaan yhteisiä intiimejä hetkiä, opiskelemaan, viestittämään ja muutenkin viettämään aikaa — mutta myös tekemään työtä. Tekemään työtä vastikkeellisesti, kuitenkin sijaitsematta missään. Vanhan valtion konsepti ihmisen residenssistä ja työn tekemisen paikasta on yllättäen tullut haastetuksi, kun valtavat massat moderneja nomadeja, “läpäripoikia”, lähtee vaeltamaan sinne missä olosuhteet ovat suotuisia.

Vanha valtio perusti monopolinsa paljolti verotuksen ja väkivallan käytön varaan. Omimalla ihmisen elinkeinoon liittyvät transaktiot, työnteon, palkamaksun ja ostotapahtumat omakseen, valtio sitoutti ihmisen osaksi tuotantokoneistoa, osaksi sen itsensä identiteettiä, kamppailemaan vapauden tavoittelemisen ihanteen perässä, ihanteen joka ei koskaan sen itsensä osalta voi toteutua, mutta joka silti kannustaa yrittämään ja kamppailemaan.

Uusi moderni jälkiteollinen globaali talous, oleminen ja identiteetti kuitenkin haastaa tuon vanhan vakiintuneen tavan ja sen sisäise perusteet. Ihmiset kukoistavan Aasian miljoonakaupungeissa alkoivat yhtäkkiä tarjoamaan palveluita länsimarkkinoilla. Kustannusrakenteiden epäsymmetrisyys johti agressiiviseen hintakilpailuun, samalla kun osaaminen, kulttuuri ja laatu karkasi kansallisesta kehikosta. Uusissa työn vapaan tekemisen muodoissa on ihmiskuntaa yhdistäviä tekijöitä leiconnectedworldvottuna mukaan. Kaupankäynti on aina ollut kiehtovaa, ja sitä on harjoitettu maailmanpoliittisista ailahteluista riippumatta — ja toden totta, kansainvälinen kauppa luo paitsi turvaa vainotuille, myös edistää imperiumien ja erilaisten keskiittymien omaa kehittymistäkin.

Siinä missä vanha teollinen palkalla, elinkeinolla, ihmistä kiristävä ja elämä edellytysten poisottamisella uhkaileva vanha kansallinen valtio, suvereeni, pelotteli se myös ulkomaankaupan vaaroilla. Sisäisen koheesion lujittamisen motiivi mielessään, se tarkoituksella loi mielikuvaa “Ulkomaista”, niihin sisältyvästä epäjärjestyksestä, epidemioista, rikollisista, aseista, mielipuolista ja kaikesta luotaan työntävästä. Olihan tarkoitus, että kotona pysytään, ahkerat yön stahanovilaiset sankarit, koska, kuten muistamme, “arbeit macht frei”.

Vahvasti säädelty ulkomaankauppa, lupaprosessit, työviisumit ja laittomalla työllä uhkaileminen piti ihmisen kiltisti nauttimassa ohutta pientä leipäänsä. Ulkomaankauppa, kansainvälinen kauppa, globaali elintila oli suvereenien keskinäisen anarkistisen välitilan monopolisoima. Kansalliset pankkijärjestelmät pitivät huolta siitä, että rahat pysyvät sisällä ja että ulkomaankauppa maksaa enemmän kuin mitä ihmisellä on varaa. Asiat kuitenkin muuttuivat, kun globaali imperiumit nousivat merkittävään asemaan.