Sutenöörin uhattu asema

Vanhan maailman työnvälittäjien rooli globaalissa imperiumissa, tai valtakunnissa, miten vaan, on muodoltaan erilainen kuin aikoinaan teollisen paikkaan ja aikaan sidotun työn tekemisen puitteissa. Erilaiset työnvälityspalvelut pyrkivät sitouttamaan ihmisiä sopimuksilla, myymään näitä sopimuksia joilla asiakkaat saivat omistajuuden, direktiovallan, käyttöönsä ilman siitä aikoinaan johtuneita ikäviltäkin tuntuvia tai vain kalliita velvollisuuksia.

Globaalissa tietoverkossa direktiovalta toteutuu kuitenkin eri tavalla, kun “money talks”. Globaalin suvereenin loistaessa poissaolollaan ihmisten ja yhtiöiden välisten transaktioiden takaajana toimii lähinnä käteinen, omaisuus, voima ja lojaliteetit. Tai transnationaalisten organisaatioiden osalta niiden sisäiset oikeus- ja turvallisuusinstituutit. Vanhalla valtiolla, parlamentilla tai edes usein abstraktilla “lailla” ei ole enää paljoa sanavaltaa, jos koskaan olikaan, siihen mitä tapahtuu kansainvälisillä aluevesillä. Tietoverkon ei-kansallinen kiehtova välitila nousi suvereenin iholle, otti ihmiset omakseen ja tarjosi sitä leipää ja turvaa jota vanha isäntä ei enää kyennyt tarjoamaan. Silti suvereeni suuttui ja koki tulleensa uhatuksi.

Kansainvälisillä aluevesillä ja verkkoalueilla vallitsee valtioiden välistä itsemääräämisoikeutta kunnioittava epämääräinen anarkia jota erilaiset sopimukset sekä keskenään ristiriitaiset kansalliset regiimit täyttävät, ulottamalla itseään toistensa yli kohti globaalia. Syntyy spaghetti, jonka keskenäisriippuvaisuudet muodostavat monimutkaisen ryteikön, ja jonka päälle paiskataan vielä roima annos kastiketta, uusia transnationaaleja regiimeitä, imperiumeita, organisaatioita ja kaliffeja, joiden omat hallinta- ja turvallisupoliittiset regiimit pitävät huolta sisäisestä turvallisuudestaan ja tuskin koskaan päätyvät keskenään riitelemään.

Globaalit työmarkkinat kehittivät nopeasti sutenöörien kaltaisia työmarkkinoiden keskittämiseen pyrkiviä toimijoita, joilla on hieman eri lähtökohdat kuin vanhan teollisen valtion vuokratyömarkkinoiden läppäripoikadrokareillaimages (1). Siinä missä vanhan maailman teolliset työn tekemisen kultuurit, tavat ja tottumukset tarjosivat välittäjille usein hedelmällisen, osaamattoman ja kiimaisen kohderyhmän, uuden globaalin alueverkon, verkkoalueen, työnvälitystoiminta joutuu taistelemaan olemassaolostaan periaatteellisemmalla tasolla. Vanhan maailman työnvälittäjä saattoi kansallisen piirinsä puitteissa jopa kyetä valloittamaan kokonaisia populaatioita, mutta tietoverkkoalueella massa on suurta eikä vastaavia populaatioita rajaavia identiteettejä ole syntynyt joiden puitteissa käyskentelevät toimijat olisi mahdollista omia. Eräät maksuvälineratkaisut ja kielipolitiikka muodostavat tästä joitain poikkeuksia, haperoita populaatiota identifiovia ominaisuuksia. Toisalta sodan ja rauhan kysymykset ja kansainvälinen pakotepolitiikka synnyttää jonkinlaisia rajoja ja jakolinjoja muuten hahmottomaan massaan.