Pukukansalle oma eliittipalvelu

Työnvälityksen yksityistyminen pois valtion mandaatin alta mahdollisti myös sosiaalisesti identifioituneiden työnvälityspalveluiden tarjoamisen. Kun yksi työtä rahasta välittävä palvelu profiloitui, niinkuin yhtiöiden on hyvä tehdä ja kuten niitä kannustetaan tekemään, tietyn ammattiryhmän palvelemiseen, muodostui siitä tuon pienen ryhmän sisällä korruptoiva ja protektionistinen toimija. Pukumiehille valkokauluspaikkoja, siten kuten ryhmä katsoo tarpeelliseksi. Nokkimisjärjestyksessä omia suositaan ja kulissit ja viettävät alustat pidetään sillä tavalla puitteiltaan kunnossa, ettei korruptio pääse ulkopäin tarkasteltuna tulemaan esille. Valistuksen aika, vapaus ja tieteellinen identiteetti lensivät romukoppaan, kun pienet valtakunnat, oligarkit pääsivät jakamaan leipää ja sirkushuveja.

Seremoniallinen presidentti jäi katsomaan vierestä kun valtakunta hiipui kokoon. Kansallista koheesiota voi julkisesti toivottaa tervetulleeksi, mutta nationalismia kannattaa varoa. Vähintäänkin erityisesti sitä, että taipumus kansallisten ohjelmien kehittämiseksi osana turvallisuuspolitiikkaa nousisi jotenkin yleiseksi ja hyväksyttäväksi trendiksi.

Pienten oligarkkimaisten yhteisöjen itsemääräämisoikeusden lisääntyminen, ja tietysti työnvälityksen monopolooking-for-a-job-68958_960_720lin sisäistäminen luo yhteisölle sen itsensä osalta ennustettavuutta. Yhteisön sisäinen lojaliteettirakennelma korostuu, kun ei ole harmillista sattumaa ja ulkoista arviointia sotkemassa asioita. Pitkät perinteet, valtahahmot, tavat ja tottumukset nousevat merkittävämpään asiaan kuin ihmisen oikeudet, ihmisyys tai valistuksen ajan oikeus ja abstrakti suvereeni. Uudet oligarkit ja valtakunnat rakentavat valtansa symboleita, valtavia portaaleita, lomakehirviöitä, sivustoja ja kampanjoita, kuin linnoja konsanaan.

Transnationaalissa kokonaisuudessa erityisesti mantereelta toiselle ulottuvat yritykset ja organisaatiot pyörittävät omaa hoviaan ja sen torppariketjuja. Tällaisten organisaatioiden suojelukseen on ihmisen hyvä käpertyä, kun ruokaa ja hoitoja riittää. Toisaalta myös modernit kalffit, imperiumit ja valtakunnat tarjoavat omia palveluitaan globaalisti, ja usein kohdistavat huomionsa tiettyihin ihmisryhmiin, josseivät kauluksen värin mukaan niin silti usein ulkomuotoon ja esiintymisen tapaan huomiota kiinnittäen.

Näistä monista työnvälityspalveluista ja alinhankitaketjuista muodostui aikoinaan myös tärkeitä markkinoille pääsyn säätelijöitä, joiden avainpaikkoja usein päätyi miehittämään sisäiset turvallisuusrakenteet ja erilaisten valtasukujen, idelogoiden tai perinteiden edustajia. Suvereenin halu hallita vain kiihtyi, kun uusia pikku oligarkkeja syntyi sinne tänne, ja tuonnekin. Tällainen kehitys luonnollisesti palveli suvereeninkin etua, kun lojaliteettirakenteet vahvistuivat ja keskinäinen huolehtiminen lisääntyi.

Työnvälityksestä tuli pienten valtakuntien ja korruption taakseen peittävä petomaisesti luokseen houkutteleva ja viettelevä korruption turvasatama.