Karman muuttamisen kantava voima

Ihminen syntyessään ei välttämättä tiedä mitä kaikkea hänen eteensä vielä ilmestyy, vailla aavistusta maailman menosta, rakkaudestaan ja synnyttämisen, jossei jopa tekemisen tuskasta järkensä menettäneet vanhemmat taantuvat rakkauden osoituksiin kuitenkaan voimatta palta historiassa taaksepäin. Ihmiselle ja asioille kertyy karmaa.

Perustavanlaatuinen eksitentiaaliinen kriisi ihmiselle osuu vähintään siinä vaihessa kun hän ymmärtää ja saa maistaa niitä asioita jotka elävät hänessä ja hänen ympäristössään, asioissa jotka juontuvat kaukaa hänen ulottumattomistaan. Karmallinen painolasti tulee kylään ja asettuu olkapäille. Ihminen on valinnan edessä, tarttua tilanteeseen, radikalisoitua, vaiko antaa mailman maata itsekseen.

Työelämään tarttuminen, työstä nauttiminen, vaatii syvällistä päättäväisyyttä ja uskoa tekemisen vapauteegw-people-mother-son-looking-at-sunsetn. Työnvälittäjä katsoo vain saamansa preemiumin suuruutta ja laskee mielessään todennäköisyyksiä, välttää ja ulkoistaa riskejä. Mutta työnvälittäjä, diileri, sutenööri, ei osaa käyttää aivoaan ymmärtääkseen ihmistä, ja sitä mikä ajaa ihmisen tekemään työtä. Hänestä ehkä ihminen joka ei tee työtä on laiska ja huono ihminen.

Työn tekemisen mahdollistaminen, armollinen suvereeni, on ihmisten onnellisuuden mitta. Suvereeni, joka antaa ihmisten toteuttaa karmansa muuttamisen prosessia, on suvereeni joka nauttii jatkossakin kunnioitusta. Sen sijaan suvereeni, joka jääräpäisesti takertuu valistuksen ajan kristillisen sielukäsityksen abstrakteihin sfääreihin, joutuu välttämättä vastatusten modernin globaalin kirjavuuden, ihmisyyden ja ennen kaikkea oman tulkintansa temporaalisuuden kanssa. Työllä on tässä prosessissa merkittävä ja tärkeä rooli, jota työnvälittäjä ja siitä voittoa kauhiva taho ei välttämättä aivan vielä ole sisäistänyt.

Ihmisen halu ottaa vastaan karmansa muuttamisen ja siihen tarttumisen tehtävä ja prosessi on kuitenkin suurempi kuin minkään suvereenin tyrkyttämä alistussuhde. Sääennuste maailmalle, työmarkkinoille ja työtä välittäville niljakkaille rahanahneille diilereille on siten positiivinen ja iloa täynnä, kuittenkin pannen merkille ja huomioiden sen varauksen että murroskausi eittämättä tulee saamaan suvereenin taantumaan, menettämään malttinsa ja kiihdyttämään tuhoisia noitavainoja. Rovioita sytytellään jo, ja miekkoja teroitellaan, kun valtio radikalisoituu, pelkää itsensä puolesta ja menettää pidäkkeensä. Ihmiseltä ei kysellä siinä vaiheessa kun suvereeni tarttuu aseisiin ja puolustaa omaa olemassaoloaan, vaikka syvällä sydämessään se tietää miten taistelussa kSomäy. Sellailsta on työn tekemisen ottaminen poliittisen alistamisen välineeksi.