Ihminen on ihmiselle ihminen

Vuonna 1936 modernia ihmettelevä ja sille naureskeleva Nykyaika (Charlie Chaplin) sai ensi-iltansa suuren ja uuden maailman Uudessa Amsterdamissa, New Yorkissa. Ei ollut vielä Internettiä ja tietoverkkoja, vaikka laitteet puhuivatkin jo keskenään pitkienkin etäisyyksien yli, ilma väpätti eetterissä ja sarjatuotannon tehokkuus teki ihmeitä.

Teollisuuden tuotantotalous etääntyi ihmisestä kuin valuutta kultavarannoista, ja ihmistä tärkeämmäksi nousi matematiikka, jota ikuiseksi ja absoluuttiseksi luultiin, aika ja ulottuvuudet. Siinä missä aasialainen ei aina voi käsittää mitä merkitystä on ilmansuunnilla, teollisen ajan ihminen ei osaa suunnistaa tai olla ympäristönsä kanssa ilman suuntaviivoja ja mittatikkua. Kadut pitää olla suoria ja talot jonossa. Kaikilla pitää olla nimi ja numero. Jos järjestys horjuu, teollinen ihminen hätääntyy kuin äidistä eronnut lapsi.

Uusi globalisaatio tuo mahdollisuudet ihmisten välisen kohtaamisen ja keskinäisen ymmärryksen kehittymiselle. “Globaali epidemia! Peskää kädet ja ottakaa shottia!”, huutavat ne jotka hyötyvät tilanteesta. On sikaa, lintua ja meksikoa, miestä ja naista kdownload (3)aatuu, mutta ei hätää, kunhan vain pysytte paikoillanne, olette kuuliaisia ja kiltisti, ettekä uhmaa epidemiaa, kaikki on teillä hyvin. “Tauti ja kuolema on muualla, täällä on terveys, kauneus ja hyvinvointi”, laulaa suvereeni globaalin tietoverkon välityksellä, kuin valtava peto naamionsa takaa. Kauniit vallan kasvot houkuttelevat ruokaa pedon suuhun — niin armotonta on maailmanmeno.

Työtä välittävä ihminen osana välitysorganisaatiotaan tarjoaa karkkia kuin namusetä kauppakeskuksen liepeillä, houkutellakseen viatomia pikku läppäripoikia astumaan ansaan. Suvereeni pauhaa siitä kuinka työtä tekemällä elämä on turvattu, epidemiat ja pahat pidetään poissa. Suu kuivuu puheesta kun intressit ei kohtaa. “Me olemme tuki ja turva”, se riehuu, vaikkei jalat enää kanna ja tukea pitää ottaa seinustasta.

Habermas haki aitoa keskustelutilannetta, eikä se ideaali ollut Ateenalaisillekaan muinon täysin vieras. Järkipuhetta kuitenkin harvoin riittää joka suuhun. Joku toinen katsoo jumalsuhteen ratkaisevan keskinäisen dialogin mahdollistamiseen liittyvät ongelmat. Toiselle virtuaalinen yhdessäolo tuo kaikki kylään ja antaa keskinäisen ymmärryksen vallita. Globaalisaation mukanaan tuoma kirjavuus, diversiteetti, vieraan kohtaaminen ja tuntemattomaan tutustuminen yhdessä vallitsevien instituuttien merkityksen heikkenemisen kanssa saattaa kuitenkin toimia katalyyttinä sille, että jatkossakin ihminen voisi nähdä ja kohdata ihmisen ihmisenä. Vaikka tietoverkkojenkin ajalla sen pyrkimyksenä on rakentaa itseensä liittyviä ja sitoutuvia identiteettejä, liittää ihminen niihin, jottei poloinen huomaisi maailmaa ympärillään. Maailma on kuitenkin suurempi kuin suvereeni.