Aivot valuu ulospäin

Globaalien tietoverkkojen ja työnvälittäjien, työmahdollisuuksien, tuen ja turvan voittokulun edetessä vanha kansallinen suvereeni huolestuu huudahtaen “aivo pakenee maailmalle!” ja jatkaen pyrivänsä eheyttämään kansallista koheesiota, olettaen arvatenkin, että näin aivojen oletettu pakeneminen vähenee tai ainakin hidastuu.

Monet globaalit instituutit ja työmahdollisuudet tuntuvat houkuttelevilta, ja toisaalta saavutettavilta ja mahdollisiltakin, eikä mikään pidättele paikoillaan ihmistä joka on koulutettu reagoimaan ja aktivoitumaan rahasta. Vanhat kansalliset identiteetit ovat hankalan eksistentiaalisen kysymyksen äärellä. Syyllistä on vaikea löytää, kun aivoja ei voi niitä itseään syyttää ulospäin valumisesta, onhan valuminen systeeminen pikemminkin kuin mielen ongelma. Esteitä voi rakentaa, ja toisaalta yrittää varmistaa, että poislähteneet tulevat takaisin. Voi yrittää lujittaa identiteettiä, joka on haperoitunut ja jonka vuoksi aivovuoto ammottaa avoimena.

Todellista ongelmaa vanhalla suvereenilla ei ole muiden kuin itsensä kanssa. On tietyllä tavalla hurskastelua puhua aivojen ulos valumisesta, tai pelätä sitä, koska suvereenikin itse tietää tarvitsevansa ja kasvattaneensa liepeelleen pikemminkin käsiä ja jalkoja, ei niinkään aivoja. Käsien, suiden, simaisten suiden ja jalkojen liikkeistä suvereeni on enemmän huolissaan.

Kansalliset ja kansainväliset työvälittäjämarkkinat paitsi edistävät liikkuvuutta, mobilitettia, myös pyrkivät pitämään aivot hallinnassa. Luomalla kuvaa ja moralisoimalla aivojen pakenemista, suvereeni samalla tulee tunnustaneeksi pyrkivänsä keskiluokan kontrolloimisNIH_Clinical_Research_Center_aerialeen, koska jalkoja, käsiä ja suita tarvitaan kun suveneeni taistelee asemastaan.

Työntekemisen välittäjämekanismit, kuten vuokratyön myyminen ja tarjoaminen saattaa myös tarjota vanhalle suvereenille mahdollisuuden pitää osansa globaaleilla työmarkkinoilla. Työntekijän panoksen ja sitoutumisen, sopimusten ja työnantajavelvoitteiden kanavoituessa yhden tai muutaman välittäjän kautta, suvereeni voi ajatella omaavansa kuvitteellisen reservin työläitä käsiä, jalkoja ja suita, vaikka todellisuudessa aivo onkin jo valunut ja ovi käynyt ulospäin.

Kansallisen indentiteettiprojektin huumassa aivosta ja ajattelusta tehtiin myös osa sen identiteettiä tukevaa portfoliota. Jotkut menivät jopa niin pitkälle, että ihmisen geeneistäkin tuli nationalistisen argumentaation osia, tunnetuin ja valitettavin seurauksin. Aivon ja ajattelu kanssa ylepeiltäessä tai sen valjastamisessa nationaliseksi välineeksi tulee olla yhtä varovainen. Ei ole kauaakaan siitä, kun älykkyyttä palvottiin nationalistisessa hengessä, samaan aikaan naureskellen ivallisesti, loukkaamistarkoituksessa muita ryhmiä ja kansoja.